Sydäntalven lämmittävin lukuherkku
Hyvän mielen kirjallisuuden kuningattareksi nimetyn Jill Mansellin Ja sitten tulit takaisin on romaani ystävyydestä, uusista mahdollisuuksista ja siitä, miten löytää vihdoinkin perille.
Kuvittele taianomainen, talvinen Venetsia. Kuvittele takinkaulukselle laskeutuvat lumihiutaleet, orastava lumisota ja pullo proseccoa. Kuvittele täydelliset puitteet nuorelle rakkaudelle. Juuri tällaisissa puitteissa Didi Laing ja Shay Mason rakastuivat. Rakkaus kesti puoli vuotta, mutta sitten tapahtui jotain, mikä järkytti kokonaista Elliscomben kylää Cotswoldsissa. Shay lähti hyvästejä jättämättä, katosi kuin tuhka tuuleen.
Ja nyt, kolmetoista vuotta myöhemmin, Shay on palannut Elliscombeen. Didi ei usko silmiään eikä ainakaan halua huomata sisällään heräävää vanhaa kipinää. Kaikkihan on jo täydellisesti: työ hotellin johdossa sekä puolen vuoden kuluttua siintävät häät. Mutta Shayn paluu nostaa pintaan vanhat salaisuudet, ja vaikuttaa siltä, että niin on ollut jonkun tarkoituskin...
Jill Mansellin romaanit ovat riemastuttaneet jo miljoonia lukijoita eri puolilla maailmaa. Hänen viides suomennettu teoksensa Ja sitten tulit takaisin kertoo elämän kirpeydestä ja suloisuudesta niin herkullisesti, että sen henkilöiden kanssa haluaisi ystävystyä.
Jill Mansell (s. 1958) on yksi tämän vuosituhannen menestyneimmistä brittiläisistä naiskirjailijoista. Hänen kirjojaan on myyty maailmanlaajuisesti yli 13 miljoonaa kappaletta. Suomeksi häneltä on julkaistu romaanit Kaikki alkoi salaisuudesta, Ehkä tällä kertaa, Kolme ihanaa asiaa sinusta, Mirandan suuri virhe, Ja sitten tulit takaisin, Pitäisikö kertoa? ja Silkkaa piknikkiä. Kahdeksas suomennettu romaani, Lupaa minulle, ilmestyy tammikuussa 2024.
Mansell ei kirjoissaan kaihda vaikeampiakaan aiheita, mutta kirjoittaa niistä omalla tyylillään lämpimän humoristisesti. Kirjailijana hän on kuin suklaarasia: vaikka jokainen konvehti on erilainen sisukseltaan, tietää silti aina saavansa jotain herkullista.
Bristolissa asuva Mansell on täysipäiväinen kirjailija. Tosin omien sanojensa mukaan hän kirjoittaa vain silloin, kun ei keksi enää korvaavaa tekemistä – esimerkiksi television katselemista, hedelmäkarkkien syömistä ja kodin läheisellä kentällä harjoittelevien rugbynpelaajien seuraamista.
