Kuka määrittää arvomme? Voiko rikkoa sääntöjä ja silti elää arvojen mukaisesti? Voivatko syyllisyys ja kateus olla hyödyllisiä tunteita? On yleisesti hyväksyttyä, että huippu-urheilija haluaa olla parempi kuin kilpakumppaninsa. Mutta entä jos hän turvautuu tavoitteessaan dopingiin, myrkyttää kilpakumppanin ruuan tai kilpailee sääntöjen vastaisesti?

Arvot ovat kuin naapuri, jonka apuun turvaudut, kun jonkun täytyy pitää lomamatkan ajan taloasi silmällä, mutta jonka kiroat, kun hän rakentaa yömyöhään uutta terassiaan. Arvot ohjaavat jokapäiväisiä valintojamme, ja arvojamme puolestaan muokkaavat tunteet, tavat, tottumus, ympäristö, kulttuurit, vietit sekä moraali. Mutta meitä ohjaavat voimat eivät ole pelkästään myönteisiksi miellettyjä: myös kateellisuus, pelko ja syyllisyys saavat meidät tekemään asioita. Voitaisiinko nämä arvojen varjot ja ei-hyväksytyt tunteet valjastaa voimavaraksi sen sijaan, että niiden annetaan hajottaa rakenteita ja ihmissuhteita?