Äidit elävät aina.

Karoliina Niskasen romaanissa kahden naisen ja äidin tarinat punoutuvat yhteen, kun sota syttyy ja he joutuvat luopumaan siitä, mikä on heille kalleinta. Muamossa naiset eivät ole vahvoja eivätkä heikkoja, naiset vain ovat.

Miniä ahkeroi karjalaisen maatilan askareissa ja tuntee kehossaan synnytyspoltot, mutta Anoppi patistaa jatkamaan töitä. Lypsyä ei jätetä kesken. Miniä synnyttää yksin navetassa ja leikkaa itse napanuoran niin kuin hänen Muamonsa ja Buabonsakin ovat tehneet. Ja niin Miniästä tulee Äiti.

Anna tuijottaa homepilkkuja katossa ja miettii, miten hän joutuikaan tähän suomalaiseen taloon Pohjanmaalle. Huora, äiti oli sanonut. Min mamma. Ei olisi pitänyt suostua tanssiin, ei katsoa silmiin, tarttua käteen. Anoppi keskeyttää Annan ajatukset houkuttelemalla syömään ja katsomaan vauvaa, mutta Anna ei halua. Pitäköön anoppi lapsen.

Karoliina Niskanen (s. 1987) valmistui näyttelijäksi Teatterikorkeakoulusta ja on työskennellyt niin näyttelijänä kuin ohjaajana. Hän on julkaissut musiikkia useilla levy-yhtiöillä ja kirjoittanut rap-lyriikkaa. Hän on myös suosittu äänikirjojen lukija.

Niskasen esikoisromaani Tilhi (2020) sai kipinänsä nuorisoteatterille kirjoitetusta näytelmästä ja työskentelystä laitosnuorten parissa. Rikkinäistä lapsuutta ja vanhemmuuden haasteita käsittelevä teos valittiin ilmestymisvuonnaan Tiiliskivi-palkintoehdokkaaksi. Keväällä 2023 ilmestyi Niskasen toinen romaani Muamo. Romaanissa kahden erilaisen äidin, karjalaisen evakon ja yläluokkaisen ruotsalaisnaisen, tarinat kietoutuvat toisiinsa sodan varjoissa.